lauantai 29. lokakuuta 2016

Tulot ylös vai kulut alas?

Joissain talousblogeissa tavoitellaan taloudellista riippumattomuutta. Tekemättä töitä voitaisiin elää normaalia elämää. Eläminen kustannettaisiin säästöjen ja sijoitusten tuotoilla ja jatkettaisiin muuten säästäväistä ja mahdollisimman vähän kuluttavaa elintapaa. Minun tavoitteeni ovat erilaiset. Tavoittelen mukavampaa elämää ja erityisesti asuinmukavuutta. Olen enemmän kuin valmis karsimaan turhista kuluista, mutta panostamaan myös tulopuoleen. Nautin työnteosta, ja ainakin tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan jättäytyväni pois työelämästä, vaikka voittaisin lotossa.


Mittarina säästöprosentti


Ovat kohteet ja tavoitteet mitä vain, hyvä säästämisen mittari on säästöprosentti eli säästettyjen eurojen suhde saatuun nettopalkkaan. Prosenttia voi nostaa kahdella tavalla, joko vähentämällä kuluja tai nostamalla tuloja, ja sitä kautta säästämällä enemmän.

Kuluja karsiva lähestymistapa
+ Nopeat muutokset mahdollisia
+ Omat vaikutusmahdollisuudet suurempia
- Vaatii tiukkaa kulukuria
- Euromääräisen säästömäärän kasvu jää vähäisemmäksi
- Tarkoittaa luopumista tietyistä mukavuuksista

Tuloja nostava lähestymistapa
+ Elintason ylläpitäminen
+ Säästömäärän kasvattaminen euroissa helpompaa
- Vaatii kiinnostusta omaa työtä ja uraa kohtaan
- Omat vaikutusmahdollisuudet rajallisemmat
- Hitaampi tie

Prosentin tuijottelun sijaan pitäisi keskittyä enemmän säästöjen euromääräinen kasvuun. Esimerkiksi:


Henkilö saa kuussa nettona 2000 euroa. Säästöprosentti on 30, jolloin säästöön jää 600 euroa. Henkilö kiristää vyötä entisestään ja saa nostettua prosentin 40:en, säästöön jää 800 euroa. Henkilö etenee urallaan ja kuukausinettopalkka nousee 3000 euroon. 30%:n säästöprosentilla säästöön jää kuussa 900 euroa. Jos kulut pysyvät samoina kuin lähtötilanteessa (1400€/kk), jää henkilöllä säästöön 1600 euroa kuussa eli yli 53 %. Jos elintasoa halutaan hieman nostaa, onnistuu sekin säätämällä säästöprosentti vaikka 40:en, jolloin kulutukseen jää rahaa 1800 ja säästöön 1200 euroa.


Joillain bloggareilla säästöprosentti saattaa olla jopa 70. Ihailen sitä mieletöntä kurinalaisutta, jolla tuo saavutetaan. Kulut on minimoitu ja kaikki ylimääräinen laitettu poikimaan. Minun säästöprosenttini pyörii 25-35:n hujakoilla, jos oman asunnon lyhentäminen huomioidaan. Vaikka miten asiaa pyörittelen, en pysty sitä tuosta turhia kuluja karsimalla juurikaan nostamaan. Lapsiperheessä tarvitaan autoa, pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista ja on tiettyjä asioita, joista oman mukavuuteni vuoksi en halua luopua

Siinä missä joillekin mielekkäämpää ja helpompaa saattaa olla kulujen karsiminen, minulle sitä on tulojen nostaminen. En haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta tai aikaisemmin eläkkeelle jäämisestä. Minä nautin työnteosta ja näen palkkatason nostamaisen inspiroivana haasteena. Olen kuusivuotissuunnitelmani yhdeksi päätavoitteeksi listannut uralla etenemisen, joka tarkoittaa käytännössä esimiesasemaa ja bruttopalkkaan tonnia lisää. Aiempaa palkkakehitystäni tarkastelemalla ja määrätietoisella pyrkimisellä olen varma, että sen tavoitan.


Miksi talousblogeissa otetaan palkankehitys niin harvoin huomioon? Kukin lisää varallisuutta tyylillään ja tavoittelee, mitä haluaa. Ehkä kuusivuotissuunnitelmani toteuduttua olen saanut tarpeekseni työn teosta ja päätän tavoitella vapaarouvan elämää, kuka tietää. Nyt kuitenkin minä valitsen sekä suuret tulot että pienet menot.




17 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa siinä, että monissa henkilökohtaista taloutta käsittelevissä blogeissa keskitytään liikaa menojen karsimiseen. Toki menoja on tärkeätä karsia, koska verotussyistä säästetty euro on paljon arvokkaampi kuin lisätulona saatu euro. Kuitenkaan menoja ei voi loputtomiin karsia, mutta tuloilla ei periaatteessa ole mitään kattoa.

    Yksi syy siihen miksi menojen karsimisesta kirjoitetaan enemmän kuin tulojen kasvattamisesta on varmasti se, että menojen karsiminen on tiettyyn rajaan asti paljon helpompaa - ja siitä kirjoittaminen on todella paljon yksinkertaisempaa! On helppoa saarnata siitä että kahvi kannattaa juoda kotona eikä kahvilassa tai että kaupassa kannattaa ostaa Rainbowta merkkituotteiden sijaan, mutta huomattavasti vaikeampaa kertoa siitä miten omaa uraansa voi edistää palkan osalta, tai miten käynnistää oma sivubisnes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Minäkin mielelläni kirjoitan pienistäkin säästöistä. Niissä tulee onnistumisen kokemuksia tiuhaan. Uralla eteneminen on hidasta. Itse koen omaksi rajaukseni kolme vuotta ennen kuin kaipaan uusia haasteita. Ja tuo verojuttu on aivan totta. Siksi mielestäni tehokas säästäjä keskittyy molempiin, kuluihin lyhyellä tähtäimellä ja uraan pidemmällä.

      Poista
  2. Itselläni toimii menoista karsiminen parhaiten sillä en halua liian vastuullisia/stressaaviq hommia. Niistä voisi tienata enemmän mutta progressiivinen verotus pitää huolen siitä että iso osa isommasta palkasta valuu veroihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on aika paljon persoonakysymys. Itse kuitenkin koin, että tuo nousu 2000:sta 3000:een (netto) ei vaatinut ihmeitä. 3000:sta 4000:een onkin jo kinkkisempi ja vaatii huomattavan muutoksen bruttotuloihin. Siksi olenkin laskenut, että tuo tonni bruttona jättäisi käteen jonkun satasen, jolla maksaa korkeampaa lainaa.

      Poista
    2. Meidän työpaikalla noin korkea palkka tulee vasta tietyillä rooleilla. Ja se homma onkin stressaavampaa ja sellaista ettei voi lähteä klo 4 kotiin. Tai no voihan sitä kotiin lähteä mutta kummasti nuo tyypit tuppaavat vielä illat tehdä töitä. Olen siis ihan tyytyväinen omaan leiviskääni =)

      Poista
  3. Yleensä kun tulot nousevat myös työmäärä kasvaa. Useimmin kasvavan työmäärän saa tehtyä vain kun antaa työlle enemmän aikaa eli vapaa-aika vähenee. Minulla on budjetoitu noin 1 h töitä per päivä ja toki jos tekisin enemmän ajallisesti töitä, niin tienasin myös enemmän. Minulle vapaa-aika on arvo. Maksan siitä ihan mieluusti (menetän suuremmat tulot).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä mahtava tilanne kun pystyt itse kontrolloimaan tulojasi ja työmäärääsi. Tässä äitiyslomalla ollessani olen huomannut, että minulle ei sovi pelkkä kotiäitinä olo. Vaikka mekin mennään tukka putkella päivät pitkät lasten kanssa, kaipaan jotain omaa ja siksi olen haalinut opiskelujuttuja yms.

      En ihan ole samaa mieltä tulojen ja työmäärän kasvusta samassa suhteessa. Itse olen tähän mennessä pystynyt pitämään kiinni normaalista työpäivän pituudesta. Haluaisin kyllä tehdä enemmän, mutta kotiväki ei anna. :)

      Poista
  4. Tämä saattaa johtua siitä, että olen työssä jossa viihdyn hyvin ja josta saan ihan hyvää palkkaa, mutta minä en pidä hyvänä ajatella uraa "palkka edellä". En minä vaihtaisi työpaikkaa saadakseni tonnin tai edes kolme tonnia enemmän joka kuukausi, vaikka se olisi valtava summa rahaa. Minä katson uraani mieluummin niin, että haluan saada kohtuullisen palkan työstä, josta nautin. Ja jos jommasta kummasta pitää tinkiä, niin mieluummin saan vähän vähemmän rahaa kuin vähemmän nautinnollinen työ.

    Toki, jos ei nauti nykyisestä työstä, niin samahan se on vaihtaa toiseen paikkaan, josta saa parempaa palkkaa (ja lisäksi mahdollisuuden saada nautinnollisemman työpaikan), mutta hyvää työyhteisöä en uhraisi rahan alttarilla.

    Uraani mietin niin, että teen parhaani luodakseni arvoa työnantajalleni ja odotan tämän joskus palkittavan tulotason nousuna. Ei ehkä samassa työpaikassa, mutta jos vaikka tulee joskus vaihdettua, niin saa hyvät suositukset yms. Tärkeintä on olla arvokas, palkka on toissijainen. Jos töissä on "palkka edellä", niin työnantajakin sen aistii, ja se "Tuo on täällä vain rahan takia" ei ole hyväksi sille palkkakehityksellekään.

    Uskon, että oma palkkakehitykseni on ollut niin hyvä kuin se on ollut, koska olen aina ollut "firman mies". Firman etu on ensisijainen ja omani vasta toisena (tai myöhemmin).

    Tämän takia en ole oikein innostunut kirjoittamaan tulojen lisäämiseen tähtäävästä toiminnasta. Tulojen lisääminen sijoittamalla on luonnollisesti asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen urasta aika lailla samalla tavalla. Palkkaa tärkeämpiä asioita ovat mm. kiinnostavat ja haastavat tehtävät, hyvä työyhteisö, onnistumisen kokemukset, joustavuus ja hyvä esimies. Minä olen myös "firman mies". Uskon kovasti siihen, että jos pyrin aina omaan parhaaseeni yrityksen tavoitteet mielessä, se palkitaan myös jotenkin. Palkinto voi olla ylennys tai muuttuvat tehtävät. Odotan kyllä myös rahallista kompensaatiota vastuun kasvaessa. Vaikka raha ei ole yksi tärkeimmistä motivaattoreista, se voi olla yksi syy työpaikan vaihtoon. Jos koen, että palkkataso ei ole sitä mitä tehtävä vaatii, eikä työnantaja ole valmis tulemaan vastaan, koen että työtäni ei arvosteta ja nostan kytkintä.

      Poista
    2. Olen samoilla linjoilla Rahalla vapaaksi kanssa. Onhan se hienoa, että jollakulla on nousukiitoinen ura edessä ja haastavammat tehtävät vain lisäävät tyytyväisyyttä työhön. Toiset makaavat palkkakuopassa ja palkan nostaminen tarkoittaisi ainakin työpaikan vaihtamista, mutta luultavasti myös uudelleenkouluttautumista. Itse nautin työstäni ja minulla on mahtava pomo ja työkaverit. Vaihto yksityiselle puolelle olisi valtava riski työhyvinvoinnille.

      Uran alkuun pääseminen tarkoittaisi 3,5-6 vuoden opiskeluperiodia. En tiedä kannattaako se enää tässä iässä... Mieluummin perustaisin oma yrityksen ja koettaisin sitä kautta saada lisätuloja, mutta päivätyön ohella se olisi todellakin oman vapaa-ajan myymistä. Joka tapauksessa tuntuu, että työnteko jollekin toiselle ei tule koskaan olemaan tie rikkauksiin. Lisäksi kohonneessa palkassa on vaarana myös elintason vaivihkainen nousu.

      Poista
    3. Uramahdollisuudet ovat varmasti hyvinkin ala-, työpaikka- ja aluekohtaisia. Jos on tyytyväinen työhönsä ja saamaansa korvaukseen, niin ehdottomasti kannattaa pysyä vanhassa. Liian usein kuitenkin törmää ihmisiin, jotka valittavat huonoa ilmapiiriä, matalaa palkkaa tai vaikka uuvuttavaa työkuormaa. Näille ehdottomasti suosittelen työpaikan, tehtävän tai alan vaihtoa. Ymmärrän myös, että aina ei töitä ole tarjolla. On kuitenkin toimenpiteitä, mitä tehdä oman uudelleentyöllistymisensä, palkkansa tai viihtymisestä eteen.

      Poista
  5. Täysin samaa olen itsekin koko ajan enenevissä määrin miettinyt etenkin viime aikoina. Ja ajattelinpa kirjoittaa asiasta myös lähitulevaisuudessa. Uskon, että yksi syy tähän on juuri mistä edellisetkin kommentit mainitsivat, eli säästämisen ja siitä kirjoittamisen helppous (ja ehkä myös tarve). Nykyihminen kuluttaa aivan järjettömästi ja myös kestämättömästi, mutta siitä huolimatta tätä pidetään normaalina. Muutokseen on mielestäni selkeä luonnollinen tarve.

    Itse ensi vuonna valmistuvana ja täysillä työelämään hypätessäni olen miettinyt erityisen paljon tulojen tärkeyttä. Mitä enemmän saisin palkkaa nuorempana, sitä enemmän saisin rahaa säästöön nopeasti ja sitä nopeammin korkoa-korolle ilmiö pääsisi tekemään työtään. Suurimmalle osalle meistä bloggaajista tämä on varmasti sen takia vieras ajatus, että tavoite on usein se vapaa-ajan lisääminen ja trade-off sen välillä, että kuluttaisi muutaman vuoden enimmäkseen töiden parissa, olisi jotenkin epäloogista.

    Itse kuitenkin tutkin tällä hetkellä aktiivisesti työmahdollisuuksia ulkomailla ja niiden verotusta. Esimerkiksi Mr. Money Moustachehan eläköityi erityisen nopeasti kiitos hyvän keskipalkan (n. 100 000 dollaria vuodessa) ja Kalifornian veroasteen takia (12,5%). Suomessa verotuksen takia koko palkkaa on mahdoton säästää, koska osan kulutuspäätöksistäsi valtio tekee jo valmiiksi. Voisin itse ihan hyvin tehdä 5 vuotta töitä niska limassa (koska tiedän nauttivani myös siitä) vaikka Sveitsissä samalla säästäen (en varmaan ehtisi edes kuluttaa töiden ohessa) ja sitten palata Suomeen kun täytän 30 vuotta. Hyvien töitä tehden, olisi realistista, että pelkkä säästöön laitettu määrä olisi tässä tilanteessa jotain 200 000-300 000 euroa. Samanlaisista numeroista ei voi edes unelmoida Suomessa ellet perusta mobiilipeliyritystä ja lyö läpi heti. Jos elämässä ei olisi muuta kuin taloudellisen riippumattomuuden tavoitteleminen, toteuttaisin ulkomaille muuton varmasti, mutta iloinen fakta on se, että suurimmalle osalle meistä elämässä on muutakin.

    Erittäin tärkeä aihe mielestäni, josta ei Suomen blogipalstoilla vielä mielestäni ole käyty tarpeeksi keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lähteä kansainvälisille vesille, jos kiinnostaa. Ilmeisesti sinulla ei vielä ole perhettä, joten se on helppoa. Itse lähdin tuossa iässä yrittäjäksi. Koin paljon, sain opetuksia ja toteutin unelman. Rikastumaan en kuitenkaan päässyt. Olisi tosiaan ollut helpompaa saada tehtyä hyvä lähtö uralle. Nyt kolmekymppisenä se ei ole myöhäistä, mutta ehkä nuo ulkomaankomennukset jää väliin.

      Poista
  6. Hyvää pohdintaa teemasta! Molempien asioiden tavoittelu toisi parhaimmillaan tuottavimman lopputuloksen. Mutta minä vain uskon ihmisen kykyjen ja jaksamisen rajallisuuteen, ellei sitten säästäminen ja tuottojen hakeminen ole ainoa asia elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja kumpaakaan ei kannata tehdä oman jaksamisen kustannuksella.

      Poista
  7. Tähän heittäisin vielä, että kulujen tarkkailu on kuitenkin ehdoton edellytys, jotta jää ylijäämää ja voi ylipäätään tehdä sijoituksia. Vaurastumisessa on paljon kiinni omasta pääkopasta ja moni elää kädestä suuhun, vaikka olisikin hyvätuloinen. Siksi priorisointi kulutuksen järkevöittämisen kautta auttaa myös pääsemään turhista paineista ostella tavaroita ja kuluttaa rahojaan. Usein sitä tehdään vääristä syistä, eikä kulutus varsinaisesti tuo onnea elämään.

    Säästöprosentin viilaaminen on siksikin järkevää, että sen myötä saa suoraan laskettua taloudellisen riippumattomuuden tason ja näkee konkreettisesti, kuinka monta vuotta "vapautta" saa viivästyttämällä vaikka television uusimista parilla vuodella. Sinun mainitsemasi kolmasosa on kyllä mielestäni jo hyvä taso ja mainio tavoite ihan jokaiselle kaduntallaajalle. Itse haluan eläköityä mahdollisimman nopeasti ja saan sijoitettua noin puolet, enkä koe joutuvani luopumaan juuri mistään. Tähän tietenkin vaikuttaa suhteellisen hyvä tulotaso. Auto on ehkä suurin "menetykseni", mutta toisaalta sen puute lisää hyötyliikuntaa ja vähentää päänvaivaa. Minusta on myös äärimmäisen motivoivaa ajatella, että saan itse jossain vaiheessa päättää, jatkanko työntekoa ja nostan elintasoa vai iskenkö hanskat naulaan ja pärjään vähän vähemmällä.

    Kahvilakäyntien rajaaminen pois auttaa ehkä sellaista, joka ei millään keksi mitään säästökohteita ja on pikavippikierteessä. Silloin todellakin jokaisella eurolla on merkitystä, koska rahoille voi saada satojen prosenttien vuosituoton lainoja pois maksamalla. Toisaalta kulutuksen tuijottaminen voi aiheuttaa keskittymistä itse rahaan, jolloin mielekkäämpi tavoite vapaudesta jää toisarvoiseksi. Ei kai kukaan halua joutua venyttämään penniä sen jälkeen, kun on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Toisaalta voi käydä myös niin, ettei silloin enää tarvitse niin paljon rahaa, koska on aikaa tehdä enemmän itse ja tiettyjä työntekoon liittyviä kulueriä jää pois.

    Tähän loppuun vielä pitää sanoa, etten ole koskaan ymmärtänyt lausetta "sijoita vain se, minkä olet valmis menettämään". Se on mielestäni kaikkin järjettömin riskienhallintakeino ja kuvastaa aivan väärää ajattelutapaa. Sen lauseen keksijä on varmasti joku myyntimies, eikä todellakaan sijoittamisesta ymmärtävä. Eikä sijoittamalla voi koskaan saada vaurautta, jos sijoittelee muutamia kymppejä kuukaudessa "joita ei edes huomaa tililtä lähtevän". Ihan sama vaikka urheilun kanssa. Jos ei hiki nouse pintaan, niin tuskin kehittyy kuntokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Luin jotain tuntemattomampaa blogia, missä neuvottiin säästämään 10 % tuloista. Tuntui hirveän pieneltä tuo prosentti, eikä varmasti riitä vaurastumiseen. Jokainen tietenkin aloittaa siitä mikä tuntuu hyvältä.

      Poista